Translate

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Leirielämää Virossa


Isäni Eino Nässi käväisi tai oleskeli vuosina 1942 -1943 usealla eri leirillä.

Pahin näistä oli ehkä ensimmäinen, joka sijaitsi Veimarn’in (Veymarn) rautatieaseman lähistöllä reilut 40 kilometriä Narvasta itään. Kyseessä oli työleiri, jossa päivän ruoka-annos oli pala leipää ja kuppi nestettä. Ihmisiä kuoli päivittäin ja Susanna mummi ymmärsi että jos siihen jäisi kuolema olisi väistämätön. Leiri oli saksalaisten vartioima, mutta Susannalla oli ”keltainen paperi”, jota näyttämällä leiriltä pääsi lähtemään.

Seuraava leiri oli pahamainessa Paldiski/Kloogassa. Kloogassa sijaitsi useita leirejä joista isäni kokema oli jonkinlainen karateenileiri. Se oli vartioitu ja ruoka-annokset olivat riittämättömät. Eino teki useita riskialttiita ”kauppamatkoja” leirin ulkopuolelle hankkiakseen syötävää. Linkin takaa löytyy Reino Jaakkimaisen muistelu samaiselta leiriltä:  Klooga.  

Kloogassa Nässit viipyivät useita viikkoja kunnes heidät siirrettiin keskiseen Viroon Paiden leirille. Tältä leiriltä paikalliset isännät kävivät hakemassa itselleen työvoimaa.

Viimeinen leirikokemus oli taas Paldiskissa, mutta tällä kertaa oli kyse valmistautumisesta Suomeen lähtöön. Kohtelu ja ruoka olivat hyvät verrattuna aikaisempiin leirikokemuksiin.   

Eino oli 10-11 vuotias tämän leirikiertueen aikana. 

maanantai 6. toukokuuta 2013

Pieni täydennys "Nässien vaellukseen"

Nässit asuivat 1900-luvun alussa Miikkulaisissa, josta Suomen rajalle oli vain muutama kilometri. Mikkulainen oli Inkerinmaan pohjoisin serakunta ja siten osa Venäjää.

Vuoden 1918 levottomuuksien aikana Nässin perhe asui jonkin aikaa Suomen puolella Metsäpirtissä Viskarin talossa. Metsäpirtti koettiin turvallisemaksi kuin Miikkulainen jossa punaiset ja valkoiset terrorisoivat vuorotellen.

Ennen vuotta 1918 raja oli käytännöllisesti katsoen vartioimaton ja paikalliset liikkuivat ja kävivät kauppaa rajan yli vapaasti. Metsäpirtin ja Miikkulaisten välillä ei ollut selkeää luonnollista rajaa kuten jokea tai järveä, vaan "raja" seurasi pientä mutkittelevaa toisinaan kuivaa ojaa ja oli osittain vain hakattu kaistale asumatomassa metsässä. Metsä oli venäläisen ylimystön metsästysaluetta, jota metsänvartija yritti vartioida.

Olojen rauhoituttua Nässit palasivat takaisin kotiinsa Miikkulaisiin.

Raja sulkeutui 1918 vaikeuttaen huomattavasti rajaseudulla asuvien elämää.